Ainutlaatuinen suomalainen seuratanssi
Suomalainen seuratanssi on ainutlaatuista, eikä vastaavaa kulttuuria esiinny samanlaisena muualla.
Suomalainen lavatanssi on nimetty Opetus- ja kulttuuriministeriön Elävän perinnön kansalliseen luetteloon. Luettelossa mainittuja perinteitä ehdotetaan vuonna 2026 YK:n kulttuurijärjestö Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon tavoitteena niiden suojelu.
Lavatanssin erityispiirteinä ovat tanssilavat ja lajien laaja kirjo.
Seuratanssin nimityksiä ovat myös lavatanssi tai paritanssi. Nimillä on eroja. Seuratanssiin kuuluvat parina tanssittavat tanssilajit, jotka eivät ole vakioituja (ero kilpatanssiin eli tanssiurheiluun). Seuratanssi perustuu vapaaseen vientiin ja seuraamiseen ja on improvisoitua. Tanssissa ei siis toteuteta tiettyä koreografiaa, vaan se syntyy hetkessä.
Seuratanssit olivat alkujaan hovitansseja, joissa tanssittiin ryhmässä ja piirissä. Kansa alkoi jäljitellä niitä omissa tansseissaan.
Lavojen kulta-aika
Lavatanssi alkoi Suomessa nykymuodossaan jo 1800-luvulla. 1900-luvun alkukymmeninä tanssilavoja nousi koko maahan, ensin kattamattomina yksinkertaisina lavoina, myöhemmin katettuina, usein mutterinmuotoisina. Lavat kohosivat usein paikoille, jotka olivat jo olleet nuorten tapaamispaikkoina.
Lavatanssien kulta-aika oli sotien jälkeen, jolloin ihmiset tapasivat toisiaan tansseissa niin maaseudulla kuin kaupungeissakin. Tanssit olivat tavallisin tapa kohdata tuleva puoliso, mutta lavoilla kokoontui kaikenikäiset.
1950-luvulla Suomessa oli 4000 tanssipaikkaa: tanssilavoja ja seurataloja.
1960-luvulta 1990-luvulle olivat seuratanssin tiloina usein myös tanssiravintolat. Elävä musiikki ja ahtaassa tilassa toteutettava tanssi tyypillisinä piirteinä.
Lavatanssin murros
1980- ja 90-lukujen taitteessa suomalainen seuratanssi tuli murrokseen, jolloin lajista alkoi muotoutua entistä selkeämmin nykyisen kaltainen harrastus, jonka tueksi perustettiin yhdistyksiä.
Lavatanssiseuroja perustettiin runsaasti 1990-luvulla ja niiden kattojärjestöksi perustettiin SUSEL ry vuonna 1996.
Seuratanssinohjaajakoulutus aloitettiin samaan aikaan 1990-luvulla. Tanssinopetus alkoi yleistyä ja yhtenäistyä tämän myötä eri puolilla maata.
Seuratanssinohjaajakoulutuksen aloitti tanssinopettaja Juhani Tahvanainen, ja koulutus siirtyi Suselin alle liiton perustamisen jälkeen.
Seuratanssi 2020-luvulla
Harrastajamääriin tuli notkahdusta koronavuosina 2020-22 ja jonkin verran seuroja lopetti toimintaansa. Koronavuosien jälkeen nähtiin kuitenkin uutta nousua nuorten lavatanssibuumin myötä.
Seuratanssi on 2000-luvulla yhä useammalle tavoitteellinen liikuntaharrastus, jossa voi koko ajan oppia uutta ja kehittyä.
Uudempana seuratanssin muotona on eri tanssilajien harrastuspiireissä sosiaaliset tanssitilaisuudet, joiden piirteinä ovat keskittyminen yhteen tai pariin lähekkäiseen tanssilajiin, dj musiikin soittajana ja sekahaku. Näitä ovat esimerkiksi salsabileet, argentiinalaisen tanssin milongat, rock ja swing -harrastajien tanssibileet ja sosiaalitanssi. Omana ryhmänään ovat myös paritanssijoiden kansantanssijamit.
Lavatanssissa järjestetään myös kilpailuja, kuten Susel Cup SM tai Lumitangon MM-kisat.
Tanssilava ja lavatanssi ovat kulttuurisia perinteitä, mutta ne muuttuvat koko ajan ajassa.
Tanssilajit seuratanssissa
- lajien kirjo on laaja, ja uusia tanssilajeja on tuotu myös tanssilavoille jatkuvasti.
- suljetun otteen tansseista tanssitaan valssia, hidasta valssia, tangoa, humppaa, foksia, hidasta lavafoksia, hitaita
- lattareista eli latinalaistansseista tanssitaan lavalla rumba-boleroa, cha-chata ja salsaa, myös hieman bachataa ja sambaa.
- kansantansseista seuratanssin puolella tanssitaan polkkaa, jenkkaa, sottiisia ja masurkkaa ja näiden variaatioita.
- swing-tansseista yleisiä seuratanssissa ovat fusku (suomalainen jive-variaatio), bugg ja jive.
Lisää aiheesta:
Kirkonpelto, Kontturi-Paasikko, Paasikko: Paritanssin portaat. Pohdintoja pedagogiikasta, oivalluksia ilmiöistä. OAMK. Oulu 2024.
Museovirasto: https://www.aineetonkulttuuriperinto.fi/fi/unescon-sopimus/luettelointi