Hyvät tanssiseurat,
Vuodenvaihteessa allekirjoittaneella oli kunnia astua Martti Surakan jättämiin suuriin saappaisiin Suselin peräsimessä. Sitä edeltävät kaksi vuotta hankekoordinaattorina olivat oivallinen perehdytys sekä Suselin toimintaan että koko seuratanssiharrastusta edistävään järjestökenttään. Tänä aikana erityisesti Tanssin alkuun -hanke sai seuratanssiseurat ja -opettajat hienosti puhaltamaan yhteen hiileen. Muutenkin voin kiittää Marttia, siitä että 30-vuotias Susel on hyvässä iskussa. Sillä on toimiva organisaatio, minkä ansiosta seuratanssin ohjaajakoulutus pyörii, tiedotus on aktiivista ja järjestökoulutukset ja Tanssiksi-ohjaajakoulutus on polkaistu taas käyntiin. Jäsenseuroja pystymme palvelemaan koulutusten ja hankkeiden lisäksi vakiintuneella Teosto/Gramex-sopimuksella ja uutena asiana Opintokeskus Siviksen kurssitukena.
Itseäni tanssikärpänen puri vuonna 2007 salsakuumeen muodossa, kun ystäväni vei minut salsaklubille ihmettelemään kuumaa vauhdikasta menoa. Sen jälkeen onkin ollut kova into tutustua myös muihin tanssilajeihin – milloin on ollut masurkkakausi, milloin west coast swing -innostus. Viimeksi kuluneena syksynä kävin Taideyliopiston barokkitanssikurssin ja täytyy sanoa, että koville se otti hypähtelyineen ja nousuineen, vaikka kaikesta tanssitaustasta varmasti siinäkin oli hyötyä.
Tätä kirjoitettaessa käynnissä on Suselin tanssinohjaajien jatkokoulutusviikonloppu Matias Löyttyniemen opetuksessa. Ilolla voin todeta, että lattareista salsa ja bachata ovat vakiinnuttaneet asemansa tanssituimpien seuratanssien joukossa. Muutenkin voidaan havaita, että tänä päivänä tanssijoiden raja-aidat ovat matalia meidän hypähdellessä tanssilaji-skenestä toiseen, oli sitten kyseessä perinteiset lavatanssit, salsat, arkkutango, WCS tai rock&swing-tanssit. Vielä kun saataisiin tanssibändit laajemmin huomioimaan tämä ohjelmistossaan.
Tänä vuonna Susel siis juhlii 30-vuotista taivaltaan. Susel tai paikallinen tanssiseura ei voi olla itsetarkoitus, vaikka joskus huomaamme ajautuvamme kilpailutilanteeseen kaupallisen tanssikoulun tai kansalaisopiston kanssa, kun kilpailemme harrastajien sieluista. Kuten viime huhtikuun Lavatanssin tulevaisuus -seminaarissa useasta suusta todettiin, pahin kilpailija ei ole toinen seura, tanssikoulu tai tanssipaikka, vaan kotisohva. Siinä onkin sekä Suselin että paikallisten seurojen päätarkoitus: edistää kaikin keinoin sitä, että hieno liikunta- ja kulttuurimuoto – tanssi yleensä ja erityisesti seuratanssi eli lavatanssi – säilyttää elinvoimansa ja muuntautuu ajassa siten, että se tuottaa mielihyvää ja terveyttä mahdollisimman monelle nyt ja tulevaisuudessa.
Monipuolista tanssivuotta toivottaen
-Pekka Vihervirta-