ARTIKKELIT

Liikuntatutkimus 2005-2006

26.06.2006

Aikuisten liikunta

Kansallisessa liikuntatutkimuksessa on seurattu aikuisten vapaa-ajan intensiivisen liikunnan kehittymistä vuodesta 1994. Intensiivisestä liikunnasta on käytetty nimitystä terveyden kannalta riittävä liikunta. Kriteerinä on liikunnan ja kuntoilun harrastus vähintään kolme kertaa viikossa siten, että se on luonteeltaan ripeää ja reipasta tai voimaperäistä ja rasittavaa.

Uusimpaan tutkimukseen otettiin mukaan myös toinen intensiivisen vapaa-ajan liikunnan raja. Toisena intensiivisen liikunnan rajana pidetään liikunnan ja kuntoilun harrastusta, joka tapahtuu vähintään neljä kertaa viikossa siten, että se on luonteeltaan ripeää ja reipasta tai voimaperäistä ja rasittavaa. Lisäksi päivittäisen liikunnan tulee kestää yli 30 minuuttia.
Aktiivisten liikkujien määrä lisääntynyt
Vanhan kriteerin mukaan 57 prosenttia vastaajista liikkui intensiivisesti. Naisista 61 prosenttia ja miehistä 54 prosenttia oli aktiivisia liikkujia. Aktiivisten liikkujien määrä on lisääntynyt viime tutkimuksesta. Uusien kriteerien mukaan 36 prosenttia vastaajista liikkui intensiivisesti. Naisista 41 prosenttia ja miehistä 32 prosenttia oli aktiivisia liikkujia.

Riittämättömästi liikkuvia on peräti 2,1 miljoonaa. Tähän lukuun sisältyvät ne, jotka eivät liiku lainkaan, liikkuvat liian harvoin tai joiden liikunta on teholtaan liian vähäistä. Naisista suurempi osa kuin miehistä liikkuu terveyden kannalta riittävästi. Iän mukaan erottuvat 19-25-vuotiaat ja yli 50-vuotiaat, joista keskimäärää useampi harrastaa kuntoilua riittävästi. Eniten riittämättömästi liikkuvia on keski-ikäisten 35-49-vuotiaiden parissa (67%).

Tanssia harrastavista liikkuu terveyden kannalta riittävästi 57%

Lisää liikettä liikuntapaikoista ja ohjaajista
Perinteisesti liikunnallisesti passiivisien ilmoittamat liikkumattomuuden syyt liittyvät liikuntapaikkojen ja ohjaajien puutteeseen sekä liikkujien omaan ajankäyttöön.

Tutkimuksen mukaan liikuntajärjestöjen osuudessa terveysliikunnan järjestämisessä on parantamisen varaa. Järjestöjen päätavoitteet ovat perinteisesti suuntautuneet lapsi- ja nuorisoliikuntaan sekä kilpaurheilun järjestämiseen. Terveysliikunta on kuitenkin saanut viime aikoina ilahduttavasti jalansijaa myös järjestöissä.

Tanssi liikuntalajina liikuttaa keskimääristä enemmän ja terveellisemmin

	1994	1997-1998	2001-2002	2005-206
Tanssin harrastajamäärät	40000	53000	67000	83000
Kasvu		+32%	+26%	+24%
Liikuntalajit keskimäärin (painotettu)		+11%	+/-	+7%

Lähes puolet lapsista ja nuorista on mukana seurojen toiminnassa

Liikuntaseuroilla on entistä merkittävämpi rooli lasten liikuttamisessa, sillä lähes puolet lapsista ja nuorista on mukana seurojen toiminnassa. Alueelliset erot ovat suuria. Uudellamaalla joka toinen lapsi tai nuori on mukana seuran toiminnassa, mutta Pohjois-Suomessa vain joka kolmas.

Perusliikuntamuodot suosiossa

3–18-vuotiaista suomalaisista 91 prosenttia ilmoittaa harrastavansa urheilua ja liikuntaa. Kymmenessä vuodessa kasvua on tapahtunut 15 prosenttia. Suomalaisia lapsia ja nuoria eniten liikuttavia lajeja ovat jalkapallo, pyöräily, hiihto, uinti ja juoksulenkkeily.

Lapset ja nuoret harrastavat liikuntaa useimmiten omatoimisesti kavereiden kanssa. Seuraavaksi eniten lapset ja nuoret ovat mukana seurojen toiminnassa ja lähes yhtä moni ilmoittaa harrastavansa liikuntaa omatoimisesti yksin.

Harrastaminen seurassa on suositumpaa kuin koskaan

Lasten ja nuorten osallistuminen seurojen toimintaan on kaksinkertaistunut
1970-luvun alusta lähtien. Viimeisen kymmenen vuoden aikana seuratoimintaan on tullut 65 000 harrastajaa lisää. Samaan aikaan ikäluokat ovat pienentyneet merkittävästi. Tällä hetkellä 3-18 vuotiaiden ikäluokkaan kuuluu noin miljoona lasta ja nuorta. Suomalaiset ovatkin lähellä maailmanennätystä, sillä vain Ruotsissa ja Norjassa ollaan samalla tasolla.

3–18-vuotiaista seurojen toimintaan osallistuu 42 prosenttia eli yhteensä 417 000 lasta ja nuorta. Kaikkein aktiivisimpia seuraharrastajia ovat 11–12 -vuotiaat pojat.

Harrastajamäärät ovat lisääntyneet seuroissa, mutta silti yhä useampi lapsi ja nuori liikkuu terveytensä kannalta liian vähän. Tavoitteena on, että nuoret liikkuvat vähintään tunnin päivässä, joten liikettä tarvitaan niin yksin kuin kavereiden kanssa kouluissa. Tavoitteena on liikunnallinen elämäntapa.

Tyttöjen harrastaminen seuroissa jatkaa kasvua

Pojat ovat mukana seurojen vilskeessä tyttöjä useammin. Ero on kuitenkin tasoittunut viimeisen kymmenen vuoden aikana, ja nyt kaikista pojista 45 prosenttia ja tytöistä 38 prosenttia on mukana seuroissa. Lisäksi tytöt liikkuvat poikia useammin omatoimisesti yksin. Entistä useampi tyttö harrastaa kuitenkin liikuntaa seuroissa.

Tyttöjen seuraharrastaminen heijastaa yleistä asennemuutosta ja tasa-arvon etenemistä yhteiskunnassa. Tyttöjen liikunta on saavuttanut arvostusta ja sitä kautta myös tilaa ja resursseja.

Seuraharrastamisen kasvu tulee kaupungeista

Pääkaupunkiseudulla ja Uudellamaalla asuvat lapset ja nuoret harrastavat seuroissa useammin kuin muualla Suomessa asuvat. Uudellamaalla 50 prosenttia lapsista ja nuorista on mukana seuran toiminnassa, mutta Pohjois-Suomessa seuroissa liikkuu vain 29 prosenttia.

Alueellisten erojen kasvu on huolestuttavaa. On tärkeää, että kaikille lapsille ja nuorille voidaan taata tasa-arvoiset mahdollisuudet liikkua.

250 000 lasta ja nuorta haluaisi tulla mukaan

Seurojen ulkopuolella olevista lapsista ja nuorista peräti 250 000 haluaisi tulla mukaan seurojen toimintaan. Selvä enemmistö pitää sopivana harjoituskertojen määränä 1-2 kertaa viikossa. Halukkaiden määrässä on runsaasti 7-8 vuotiaita liikkujia. Vapaaehtoinen sitoutuminen, tavoitteellisuus, matkat, leirit, kilpailut, samanhenkiset kaverit ja seura-asut vaikuttavat lasten vapaa-ajan valintoihin.

Tarjottava edullisia tapoja harrastaa

Liikunnan harrastaminen on yhä kalliimpaa ja vaikuttaa tulevaisuudessa lasten ja nuorten harrastamiseen seuroissa. Kustannusten kasvu on ollut huomattavaa etenkin tietyissä Etelä-Suomen suurissa kaupungeissa.

Lasten ja nuorten liikunta on kehittymässä elämys- ja tapahtumakeskeiseksi, mikä omalta osaltaan luo paineita kustannusten nousuun. Runsas kilpaileminen, matkat ja leirit ovat yleistyneet, ja ne lisäävät harrastamiskustannuksia. Yhä useampaa lajia harjoitellaan nykyisin rakennetuissa ympäristöissä sisätiloissa. Lasten ja nuorten lisäksi samoja liikuntapaikkoja käyttävät aikuiset. Hyvistä liikunnan olosuhteista huolimatta nämä seikat saattavat rajoittaa harrastamista seuroissa Etelä-Suomessa.

Tanssin sijoittuminen liikuntatutkimuksessa

Tanssin suosio lasten ja nuorten liikuntalajina on säilyttänyt asemansa vuoden 2001-2002 otantaan. Tanssi on kasvattanut selvästi suosiotaan verrattaessa tuoreen liikuntatutkimuksen tuloksia kymmenen vuoden takaiseen tutkimukseen.

	1994	1997-1998	2001-2002	2005-206
Tanssin harrastajamäärät	39500	45000	70000	69500
Kasvu		+14%	+55%	+/-
Liikuntalajit keskimäärin (painotettu)		+32%	+26%	-11%

Lähde: Kansallinen liikuntatutkimus 2005-2006. Aikuisliikunta. Suomen Kuntoliikuntaliitto, Suomen Liikunta ja Urheilu, Nuori Suomi, Suomen Olympiakomitea ja Helsingin kaupunki. Tutkimuksen on toteuttanut Suomen Gallup Oy ja rahoittanut opetusministeriö.
 
Liikuntajärjestöjen tilaamassa Kansallisessa liikuntatutkimuksessa 2005 – 2006 haastateltiin yhteensä 11 000 suomalaista, joista 5 500 on 3 – 18-vuotiaita ja 5 500 19 – 65-vuotiaita. Haastattelut toteutettiin puhelimitse maaliskuun 2005 ja helmikuun 2006 välisenä aikana. Alle 12-vuotiaiden tiedot haastattelijat kysyivät lasten vanhemmilta. 12–18-vuotiaat vastasivat kysymyksiin itse. Vastaava trenditutkimus on toteutettu aiemmin vuosina 1995, 1997-98, 2001-02. Tutkimuksen on toteuttanut TNS-Gallup ja rahoittanut opetusministeriö. Kansallinen liikuntatutkimus on ainoa säännöllinen liikuntalajien harrastamisen trenditutkimus Suomessa.

Seuratanssi on terveysliikuntaa

Jokaisen aikuisen tulisi sisällyttää päivittäiseen toimintaansa yhteensä 30 minuuttia kohtuullisesti rasittavaa fyysistä aktiivisuutta. Fyysisen aktiivisuuden kokonaismäärä on terveyden kannalta tärkeää. Liikunnan terveysvaikutukset ovat erityisen selkeitä silloin, kun fyysinen kapasiteetti on lähtötilanteessa huono.  Passiivisilla henkilöillä jo kohtalaisen vähäinen päivittäisen energiankulutuksen lisääntyminen tuottaa terveydelle edullisia vaikutuksia. Terveyshyödyt lisääntyvät aktiivisuuden määrän lisääntyessä.

UKK-instituutti on julkaissut terveysliikunnan suositukset liikuntapiirakan muodossa.
Linkki UKK-instituutin liikuntapiirakkaan

Terveysliikuntaa koskevia poimintoja Sosiaali- ja terveysministeriön Terveyttä edistävän liikunnan kehittämistoimikunnan mietinnöstä

Nykyinen käsitys terveyttä edistävästä liikunnasta, tai lyhyesti terveysliikunnasta, perustuu taustalla olevaan tietämykseen siitä, minkälainen liikunta saa aikaan terveyshyötyjä, millaisella liikunnalla on terveyttä edistäviä vaikutuksia. Vapaa-aikana tapahtuvan tavoitteellisen tai tietoisen liikunnan lisäksi kohtuullisesti rasittava kaikenlainen fyysinen aktiivisuus työssä, liikkumisessa sekä koti- ja vapaa-ajan askareissa merkitsee valtaosalle aikuis- ja vanhuusväestöä terveyttä edistävää liikuntaa.

Terveysliikunta sisältää kaikenlaiset päivittäiset tai usein toistuvat fyysisen aktiivisuuden muodot mukaan lukien ruumiilliset koti- ja pihatyöt, omin voimin paikasta toiseen liikkumisen (arkiliikunta), ammatin ruumiillisen työn, hyötyliikunnan (marjastus, sienestys), retkeilyn ja ulkoilun, kuntoliikunnan ja muun vapaa-ajan liikunnan. Terveysliikunta, kuten tavoitteellinen kuntoliikunta, voi olla myös täsmäliikuntaa, joka kohdistuu tietyn sairauden tai vamman ennalta ehkäisyyn, hoitoon tai kuntoutukseen.

Terveysliikunnan ominaisuuksiin kuuluu myös se, että se ei aiheuta vahinkoa terveydelle. Kaikessa fyysisessä aktiivisuudessa voi tapahtua vammautumista tai ylirasittumista ja niistä johtuvaa terveyden heikkenemistä. Päivittäisen fyysisen aktiivisuuden kohdalla tämä vaara on kuitenkin suhteellisen vähäinen. Kaikki liikunta tai fyysinen aktiivisuus ei ole terveyden kannalta samanarvoista. Osa siitä tuottaa terveydelle paljon ja osa vähän hyötyä. Terveyttä edistävä liikunta on sellaista fyysistä aktiivisuutta, joka tuottaa terveyttä hyvällä hyötysuhteella ja vähäisin vaaroin.

Fyysinen aktiivisuus vähentää ennenaikaista kuolleisuutta ja erityisesti sepelvaltimotaudin, kohonneen verenpaineen, paksunsuolen syövän ja aikuisiän diabeteksen esiintymistä. Fyysinen aktiivisuus edistää myös mielenterveyttä ja on tärkeää lihasten, luuston ja nivelten terveydelle Terveyden ja hyvinvoinnin kannalta säännöllisen fyysisen aktiivisuuden edistäminen on tärkeää koko väestössä ja kaikissa elämänvaiheissa. Merkittäviä terveysetuja saadaan varmimmin liikkumalla kohtuullisesti useimpina päivinä viikossa, mieluiten päivittäin.

Säännöllinen fyysinen aktiivisuus on yhteydessä alentuneeseen
- kokonaiskuolleisuuteen
- sydän- ja verisuonitautikuolleisuuteen ja -sairauksiin
- sepelvaltimotautiin
- lihavuuteen
- aikuisiän sokeritautiin
- paksusuolen syöpään
- osteoporoosiin

Säännöllisen fyysisen aktiivisuuden on todettu olevan yhteydessä myös parantuneeseen aineenvaihdunnan säätelyyn aikuisiän sokeritaudissa sekä toimintakykyyn ja itsenäiseen elämään ikääntyvillä. Se voi myös vähentää masentumisalttiutta. Lisäksi fyysinen aktiivisuus vaikuttaa myönteisesti useisiin sydän ja verisuonitautien riskitekijöihin alentamalla verenpainetta, parantamalla veren rasvakoostumusta sekä sen hyytymis- ja verenvuotoa tyrehdyttäviä ominaisuuksia.

Liikkumattomuus lisää huomattavasti monien sairauksien vaaraa. Passiivisilla henkilöillä sairauksien vaara suhteessa kohtuullisesti liikkuviin on:
- sepelvaltimotaudissa, aivohalvauksessa ja lihavuudessa noin kaksinkertainen
- aikuisiän sokeritaudissa 20–60 prosenttia suurempi
- kohonneessa verenpaineessa 30 prosenttia suurempi
- paksusuolen syövässä 40–50 prosenttia suurempi
- osteoporoottisissa luunmurtumissa 30–50 prosenttia suurempi

Lisäksi liikkumattomuudella on merkittävä toimintakykyä heikentävä vaikutus, joka ilmenee esimerkiksi 50 prosenttia nopeampana sydän- ja verenkiertoelimistön kunnon alenemisena ja noin 15 vuotta varhaisempana omatoimisen itsenäisyyden menetyksenä kohtuullisesti liikkuviin verrattuna. Liikunnan puutteen kokonaisvaikutus kansanterveyteen on huomattavan suuri.

Lapset ja nuoret

Terveyttä edistävän liikunnan kannalta alle puolet kouluikäisistä pojista ja alle kolmasosa tytöistä liikkuu viikoittain riittävästi. Liikkumattomuuden nuorena tiedetään johtavan aikuisiän liikkumattomuuteen. Passiivisuus on suhteellisen pysyvä käyttäytymismuoto, jolloin vähän liikkuvien lasten fyysiseen aktiivisuuteen tulisi kiinnittää entistä enemmän huomiota jo ennen kouluikää. Liikunta tukee merkittävästi lasten ja nuorten tervettä kasvua ja kehitystä ja antaa luontevia mahdollisuuksia fyysisten, psyykkisten ja sosiaalisten taitojen kehittämiselle. Passiivisten ja välinpitämättömien mukaan saaminen edellyttää ei-kilpailullisten mahdollisuuksien entistä parempaa tarjontaa. Perheiden yhdessä liikkuminen on erittäin luonnollinen ja myönteinen liikkumistilanne myös lapsille.

Lasten ja nuorten kohdalla liikunnan myönteiset terveysvaikutukset voivat syntyä kolmella tavalla:
1) liikunta nuorena parantaa sen hetken terveyttä ja johtaa sitä kautta parempaan terveyteen aikuisena,
2) liikkuvasta nuoresta tulee liikkuva aikuinen, josta seuraa terveyshyötyjä ja
3) liikunta nuorena on suorassa yhteydessä aikuisiän terveyteen.

Lapset ja nuoret tarvitsevat kohtuullisesti rasittavaa liikuntaa useimpina päivinä viikossa ja lisäksi rasittavaa liikuntaa vähintään kolme kertaa viikossa. Melko rasittavan liikunnan tulisi kestää kerralla vähintään puoli tuntia mutta mieluummin tunnin, ja rasittavan liikunnan vähimmäiskestoksi suositellaan 20 minuuttia.

Nuorten liikuntaa koskevat, terveystavoitteiset suositukset sisältävät kaksi tasoa:
1) jokaisen nuorten elämäntapaan tulisi kuulua fyysistä aktiivisuutta päivittäin tai lähes päivittäin ja
2) nuorten tulisi osallistua vähintään kolme kertaa viikossa ainakin 20 minuuttia kerrallaan kestävään kohtuutehoiseen tai rasittavaan liikuntaan.

Opiskelijat ja työikäiset aikuiset

Yksilön voimavarat rakentuvat modernin käsityksen mukaan terveydestä, toimintakyvystä, osaamisesta, arvoista, asenteista ja motivaatiosta terveyttä ja toimintakykyä voidaan puolestaan pitää yksilön voimavarojen kuten myös työkyvyn perustana. Liikunnan tunnetut vaikutukset fyysiseen toimintakykyyn kohdistuvat työkyvyn perustaan. Esimerkiksi hengitys- ja verenkiertoelimistön sekä tuki- ja liikuntaelinten toimintakyky riippuu työikäisillä liikunnan säännöllisyydestä, kestosta ja intensiteetistä.

Työikäisessä väestössä ripeän liikunnan väheneminen liittyy työkyvyn heikentymiseen ja lisääntyminen työkyvyn parantumiseen. Ikääntyneillä ihmisillä jo kohtalainen fyysinen aktiivisuus ehkäisee elimistön toiminnan heikkenemistä ja lisää toimintakykyisiä elinvuosia. Terveysliikunnasta saatava hyöty toteutuu fyysistä työtä kevyemmällä ja arkiliikuntaa lähellä olevalla fyysisellä aktiivisuudella. Sekä terveys- että kuntoliikunta vaikuttavat yksilön terveydellisiin voimavaroihin ja näin työkyvyn perustaan. Yleisesti liikunnalla koetaan olevan vaikutusta työkykyyn, parantavan fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista työkykyä. Liikunnan koetaan parantavan erityisesti jaksamista.

Liikunta vaikuttaa epäsuorasti työkyvyn perustaan. Terveysliikunnan matalampi vaatimustaso kuntoliikuntaan nähden voi tehdä liikunnasta aikaisempaa helpommin omaksuttavan elämäntavan myös fyysisesti passiiviselle väestölle. Liikunnan vaikutus työkyvyn perusteisiin ei rajoitu pelkästään terveyden ja fyysisen toimintakyvyn alueelle. Fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen toimintakyvyn merkitys kasvaa ikääntymisen myötä. Fyysisen toimintakyvyn ennenaikainen heikkeneminen työikäisillä vaikeuttaa myös psyykkistä ja sosiaalista aktiivisuutta. Vastaavasti psyykkisen tai sosiaalisen toimintakyvyn heikentyminen voi rajoittaa yksilön fyysistä aktiivisuutta.

Kestävyystyyppisen liikunnan ohella huomiota on syytä kohdistaa lihasten voimaa parantaviin sekä notkeutta ja nivelten liikelaajuuksia ylläpitäviin harjoituksiin. Suositeltava viikoittainen liikuntaohjelma sisältää noin viisi vähintään 30 minuutin liikuntaohjelmaa tai useampia lyhyitä liikuntatuokioita.

Ikääntyvät

Ikääntyessään ihminen joutuu sopeutumaan siihen, että toimintakyvyn heikkeneminen vaikeuttaa joitakin harrastuksia ja päivittäisistä toiminnoista selviytymistä. Joitakin toimintoja voidaan edelleen jatkaa erilaisten kompensaatiokeinojen avulla, ja optimoivan valikoinnin avulla voidaan selviytyä arjen sujumisen ja elämänlaadun kannalta olennaisista tehtävistä. Kolmasosa iäkkäistä ihmisistä kaatuu ainakin kerran vuodessa, ja pienelle osalle heistä kaatuminen aiheuttaa luunmurtuman.

Liikunnalla voidaan hidastaa ikääntymisen mukana tulevaa fyysisen toimintakyvyn heikkenemistä, tukea psykososiaalisen toimintakyvyn ylläpitoa sekä ehkäistä vanhuudessa yleisiä sairauksia ja lieventää niiden haittoja.  Liikunnalla on osoittautunut olevan tärkeä merkitys niiden tekijöiden joukossa, jotka ylläpitävät ikääntyneiden toimintakykyä ja sen käyttämistä harrastuksissa ja arjen tehtävissä. Toimintakyky ja toiminta ovat vastavuoroisessa suhteessa toisiinsa; toiminta voi sekä ylläpitää ja palauttaa että vaurioittaa toimintakykyä

Liikunnan positiiviset vaikutukset iäkkäiden hyvinvointiin konkretisoituvat selkeimmin päivittäisistä toiminnoista selviytymisessä, liikkumiskyky säilyy pitkään ja kaatumisen todennäköisyys vähenee. Parantunut omatoimisuus antaa mahdollisuuden myös laajempaan sosiaaliseen toimintaan: harrastuksiin, sosiaalisten verkkojen ylläpitämiseen ja matkustamiseen. Liikunta parantaa vanhemmalla iällä hengitys- ja verenkiertoelimistön toimintakykyä sekä lihasvoimaa ja -kestävyyttä. Liikunta voi kehittää myös tasapainoa ja koordinaatiota.

Ikääntyvien ihmisten hyvinvoinnille erityisen merkityksellisiä ovat lihasvoiman- ja kestävyyden ylläpito, hengitys- ja verenkiertoelimistön kunto ja terveys sekä hermo-lihaskoordinaatio. Ihanteellisen terveysliikuntaohjelman tulisi sisältää kestävyyttä ylläpitävää fyysistä aktiivisuutta (kävelyä, pyöräilyä, uintia, hiihtoa jne), lihaksistoa ja nivelten liikkuvuutta ylläpitäviä toimintoja (kotijumppaa, kuntovoimistelua) sekä liikkumisvarmuutta ja tasapainoa ylläpitäviä toimintoja (tanssia, pallopelejä). Näihin toimintoihin olisi hyvä käyttää noin tunti joka päivä.

Ikääntyvän väestön kohdalla lihaskunnon merkityksen kasvaessa on lisäksi suositeltavaa
tehdä erityistä lihasvoimaharjoittelua. Jalka-, käsi- ja vartalonlihaksia harjoittavia liikkeitä tulisi tehdä vähintään kerran, mutta mieluummin 2–3 kertaa viikossa, useita kertoja toistaen noin 75 prosentin maksimiteholla. Lisäksi on hyvä tehdä nivelten liikelaajuuksia ja notkeutta ylläpitäviä harjoituksia.

Erityisryhmät

Liikunnan erityisryhmiin kuuluvat vammaiset ja pitkäaikaissairaat henkilöt sekä ne iäkkäät henkilöt, joilla toimintakyvyn heikkeneminen estää yleisten liikuntapalvelujen käytön. Suurimmat erityisryhmät ovat vammaiset (liikunta-, aisti- ja kehitysvammat), pitkäaikaissairaat (sydän- ja verisuonitaudit, hengityselinsairaudet, sokeritauti ja muut aineenvaihduntasairaudet, syöpäsairaudet sekä mielenterveyshäiriöt) ja huonokuntoiset iäkkäät henkilöt.

Liikunnan merkitys erityisryhmiin kuuluvien toiminta- ja työkyvyn kohentajana sekä psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin edistäjänä voi olla erittäin merkittävä, jopa suurempi kuin terveellä väestöllä. Erityisryhmien terveysliikuntaan kuuluu laajasti ottaen erityisen vamman, sairauden tai muun toimintakyvyn heikkenemisen aiheuttaman tilan hoitoon, kuntoutukseen tai niiden uusiutumisen ehkäisyyn kuuluva liikunta sekä muita sairauksia ehkäisevä ja yleistä toimintakykyä ja hyvinvointia kehittävä liikunta.